Kaikella on aikansa - Olipa kerran elämän hevonen, osa 1
Uutinen 21.02.2024
Tässä kolmiosaisessa juttusarjassa kerrotaan 22 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtineen Denzelin tarina.
Se on sellaisen elämän hevosen tarina, joka oli ennen muuta kilpahevonen. Määritelmä ”elämän hevonen” osuu paremmin kuin hyvin, sillä Denzel on sitä niin monella tapaa. Aivan kirjaimellisesti se on 38-vuotiaan kouluratsastaja Anna von Wendtin koko tähänastisen GP-ratsastajanelämän hevonen, ja myös se hevonen, johon hän kertoo alitajuisesti vertaavansa kaikkia maailman muita hevosia.
”Ja varmaan teen lopun elämääni niin”, Anna von Wendt arvelee.
Ratsukko Denzel ja Anna von Wendt on ollut erottamaton osa suomalaista kouluratsastusta. Tämän ruunan GP-ura on kestänyt yhtä kauan, kuin monilla sen tämänhetkisistä kilpailijoista kouluradoilla on ikää – 11 vuotta.
Viimeinen virallinen GP Ypäjällä
Ensimmäinen GP-startti oli Helsingissä heinäkuussa vuonna 2013. Ja viimeinen, se oli Ypäjällä helmikuussa 2024.
Kaikella on aikansa.
Nyt kisaura on loppu. Eläkepäivät alkavat. Viralliset läksiäiset pidetään Tampereen Hevosmessuilla huhtikuussa, jonne Denzelin kanssa valmistellaan vielä kunnon show. Haikean ihana show, jossa nähdään jotakin vanhaa, jotakin uutta, ehkäpä jotakin yllättävääkin.
Sen Ypäjän kansallisen grand prix -luokan voitti 13 vuotta nuorempi Dante NL, mutta hyvin pärjäsi Denzelkin, joka oli luokassa kolmas parin prosentin erolla voittajaa. Denzel oli yhden tuomarin mielestä jopa luokan paras. Hän oli pannut merkille, että meno oli osaavaa, hillittyä ja vakaata, ja tahti pysyi. Ei mitään liitokaviolentelyä enää tässä iässä, mutta vakuuttavaa. 65,1 prosenttia.
”Vanhapappa ei tee virheitä ja osaa kaiken”, summasi näkemänsä tämä tuomari, Paula Nystén.
Sitä hänkään ei tiennyt, että se oli viimeinen kerta, kun hän Denzeliä arvosteli. Von Wendt oli jo päättänyt, että senioriruunan viimeiseksi tehtäväksi kisahevosena jää ratsastajansa tuominen takaisin kisaradoille vauvan jälkeen. Ja sen hevonen teki. Hyvin, niin kuin se on tehnyt kaiken muunkin. Tehtävä oli suoritettu Ypäjän GP:ssä.
Jonny Hilberath
Anna von Wendtille Denzel on yhtä kuin hänen polkunsa GP-ratsastajaksi. Siitä hän kiittää ”pientä punaista ruunaa”, joka löytyi Hannoverin ratsuhevoshuutokaupasta vuonna 2007.
Vuonna 2006 von Wendt oli 21-vuotias, viimeinen vuosi nuorissa ratsastajissa meneillään, hänellä oli pikkukierroshevoset Figaro ja Almaz, mutta nyt oli määrä löytää se hevonen, josta lähdettäisiin kuuluisan saksalaisen valmentajan Jonny Hilberathin kanssa kouluttamaan hänelle grand prix -tykkiä.
Hilberathiin von Wendt oli tutustunut turkulaisen kouluratsastajan ja valmentajan Lilli Luoman kautta.
”Menin Jonnyn luokse yhdeksi talveksi vuonna 2006, syyskuussa suoraan Flyingen kisoista.”
Hilberathin kanssa syntyi yhteistyö, joka jatkuu yhä. Anna von Wendt on viettänyt Hilberathin valmennuskeskuksessa yhteenlaskettuna ainakin viisi vuotta elämästään.
Se on melkoisen pitkä aika ja sinä aikana opit juurtuvat. Anna von Wendt on ikuisesti kiitollinen siitä, että hän oppi perinpohjaisen saksalaisen ratsastustaidon, joka perustuu väsymättömään perusratsastukseen ja yksityiskohtien hiomiseen kohti täydellisyyttä. Vaikka sitä täydellisyyttä ei koskaan saavutettaisikaan, siihen pyritään.
Hilberath nojaa saksalaiseen training scaleen, valmennuspyramidiin, jota noustaan etappi kerrallaan, tietyssä järjestyksessä. Ensin otetaan haltuun tahti, sitten tulee irtonaisuus, sen jälkeen kontakti, eteenpäinpyrkimys ja suoruus ja vasta sitten kokoaminen.
Kun nämä asiat tehdään riittävän ajan kanssa tässä nimenomaisessa järjestyksessä, lopussa kiitos seisoo.
Mutta takaisin Denzeliin. Tuossa vaiheessa Jörg Döpken kasvattama Denzel oli vielä kotonaan Hannoverin Langenhagenissa, valmistautumassa Verdenin huutokauppaan.
Huutokauppa olisi 29. päivä tammikuuta vuonna 2007.
Tähän liittyy eräs erikoisuus. Huutokaupassa Denzel oli virallisesti kääntynyt jo viisivuotiaaksi, mutta koska se oli syntynyt joulukuun lopulla, se ei todellisuudessa ollut vasta kuin hiljattain neljä vuotta täyttänyt. Suomessa hevoset kääntyvät tietyn ikäiseksi tammikuun 1. päivä, mutta Saksassa hevosen ikä katsotaan lähemmäksi todellisen eliniän mukaan: jos hevonen on syntynyt lokakuun jälkeen, se siirretään seuraavaan ikäluokkaan. Saksassa Denzeliä pidettiin kilpahevosena nelivuotiaana.
Döpket toistivat yhdistelmän Don Frederico-Windsbraut vielä toisenkin kerran, mutta tämä jälkeläinen kuoli kolmivuotiaana ähkyyn. He jatkavat edelleen samaa sukua, sillä heillä on siitostammana Denzelin puolisisko samasta Windsbraut-emästä, premie-tamma Solistin (Soliman de Hus).
Huutokauppa
Anna von Wendtin perhe oli määritellyt tietyn rahasumman, jolla uusi hevonen pitäisi Jonny Hilberathin avustuksella löytyä. Summa ei ollut ihan pieni, muttei missään nimessä suurikaan. He löysivät Hilberathin kanssa katalogeista kaksi hevosta, jotka tuntuivat sopivilta ja kävivät kokeilemassa niitä ennen myyntipäivää.
Myyntikatalogissa luki Denzelin kohdalla: ”Numero 70. Tämä Don Fredericon jälkeläinen näyttää kiehtovaa kykyä ratsastettuna. Tässä hevosessa on kaikki, mitä menestyvä kouluhevonen tarvitsee. ”
Denzelillä oli ratsastanut nuorten hevosten luokkia sen kasvattaja Ulrike Döpke, Jörg Döpken vaimo.
”Denzel oli erittäin mukava ratsastaa. Aina valmis”, hän muistelee. ”Se oli saanut ratsastettavuutta isäori Don Fredricolta ja emä oli Staas premie-laatutamma Weltmeyerin pojasta Wonderlandista.”
Saksassa seurataan emälinjoja kauas taaksepäin. Denzelin emän tammalinja on numero 1188305 ja vie 1883 syntyneeseen Marzibillaan, mecklenburgilaisesta puoliverioriista nimeltään Manderow.
Von Wendt piti todennäköisenä, että rahat eivät riitä Denzelin huutamiseen. Ainoa, mikä paransi mahdollisuuksia, oli se, että ruuna oli Hilberathin makuun ”vähän pieni”.
”Mutta siinä on kaikki, mitä tarvitaan”, Hilberath sanoi. Hevonen oli siinä vaiheessa noin 165 senttiä sä’ältä, mutta syvärunkoinen ja pitkäkaulainen.
Se oli villi, hyvin energinen, mutta mukavan elastinen.
Huutokaupassa tilanne meni niin, että Hilberath hoiti huutamisen. Hänellä oli vastassaan toinen saksalainen. Von Wendtin muistin mukaan, kun tämä toinen huutaja huomasi, kuka hänellä on vastassaan, hän lopetti huutamisen – ja kuin noiduttuna sopivasti juuri siihen kohtaan, mihin budjetti antoi myöten.
Vastahuutaja, jonka nimeä von Wendt ei enää muista, tuli jälkikäteen onnittelemaan ”huutokaupan parhaasta hevosesta”.
”Minusta tuntui sillä hetkellä, että se saksalaisherra oli vähän harmissaan, että hevonen meni jollekin suomalaiselle pikkutytölle”, von Wendt muistaa hymyillen.
Huutokaupan kallein hevonen se ei ollut, ei sinne päinkään. Hinnaltaan siihen kalleimpaan verrattuna vain kolmasosan.
”Ei mikään superhevonen. Rautias, ruunakin. Ei mikään maailmanvoittaja. Mutta olen vasta jälkikäteen tajunnut mitä Jonny tarkoitti, kun hän sanoi että ”okei Anna, tästä hevosesta sä voit tehdä GP-hevosen tai ratsastuskouluhevosen – se on sinusta itsestäsi kiinni”.
Tämä jäi mieleen myös kasvattaja Jörg Döpken vaimolle Ulrike Döpkelle, joka oli luovuttamassa hevostaan uudelle omistajalle huutokauppakarsinassa.
”Se oli jotenkin niin hienosti sanottu”, Döpke muistelee.
Kemiönsaari-Abbendorf
”Mä olin aika noviisi tässä hommassa”, muistelee von Wendt. Hevonen jäi Hilberathille ja sitä lähti viemään eteenpäin hänen ratsuttajansa Manuel Bammel. Anna von Wendt palasi kotiinsa Kemiönsaaren Björkbodaan, mutta matkusti Saksan Abbendorfin ja Suomen Björkbodan väliä, niin kuin hänelle oli muodostuva tavaksi.
Kun hevonen sitten tuli Suomeen keväällä 2008, se meni Björkbodaan.
Tietynlainen ongelma oli, että hevonen laskettiin kuusivuotiaaksi, ja sen piti osallistua tämänikäisten vaatimustason kisoihin. Hevoselta puuttui kuitenkin kokonainen vuosi koulutusta.
Ensimmäinen startti oli Tuomarinkylässä 17.toukokuuta. Taso oli helppo A ja tulos 60,5 prosenttia. Sillä sijoittui luokassa sijalle 15.
Anna von Wendt kiersi sen kesän 6-vuotiscupeja, ei pärjännyt mitenkään erityisen hyvin, mutta oli vakuuttunut, että tulevasta GP-hevosesta on kyse.
”Tosin en osannut yhtään kuvitella mitä se GP-hevonen edes tarkoittaa. Ja nyt näen, etten osannut hirveästi kyllä ratsastaakaan. Koska olen oppinut ratsastamaan vasta Denzelin kanssa. Myöhemmin”,
Takapakkia
Sinä kesänä 2008 tapahtui ensimmäinen isompi haaveri. Denzel oli laitumella Björkbodassa ja riehui menemään nuoren hevosen elämäninnolla. Silminnäkijät, tallilaiset Kati ja Ronja Näsman, olivat sattumalta näkemässä, että yhtäkkiä se pysähtyi kuin noiduttuna eikä pystynyt kävelemään enää askeltakaan.
Niin kävi, että Denzel täytyi tuoda muutaman sadan metrin matka trailerilla talliin. Kun sitä tallissa katseltiin tarkemmin, jalassa ei päällepäin näkynyt mitään, mutta hevonen ei suostunut ottamaan askeltakaan. Seuraavana päivänä Jyri Koposen klinikalla Turun Anivetissä kävi ilmeiseksi, että vasemman etujalan kavioluu oli murtunut, vaikka se ei kuvissa tilanteen tuoreuden takia vielä näkynytkään.
Koposen diagnoosi osoittautui oikeaksi. Se tiesi 4 kuukauden karsinalepoa, niin sanottua koppihoitoa.
”Karsinassa seisominen on tosi vaikeaa nuorelle hevoselle, joka on aika villi.”
Anna von Wendt päätyi lähettämään ruunan siskolleen Jessicalle Kangasalle, koska siskolla oli toipumiseen sopivia pieniä sairastarhoja. Loppusyksystä, kun hevosta sai alkaa kuntouttaa ratsain, se vietiin Lilli Luoman talliin Raadelmaan, 60 kilometrin päähän von Wendtin kodista. Kisoihin tämä tarkoitti lähes vuoden taukoa.
Wendt keskittyi opiskeluun. Lukion jälkeen maatalousalan koulun Kemiössä suorittanut von Wendt oli aloittanut kauppatieteiden opinnot Åbo Akademissa ja asui Turun keskustassa.
”Sain opintoja nopeutetusti eteenpäin. Se hyvä puoli siitä oli. Ja Denzelin kavioluu luutui ja parani, eikä vaivannut sitä enää koskaan sen elämässä.”
Paluu radoille tapahtui vuoden 2009 toukokuussa, Salon aluekisoissa helppo A-luokassa. 65,8 prosenttia ja voitto! Loppukesä meni kisatessa harvakseltaan helpolla tasolla, pikemminkin hyvin tuloksin.
Syksyllä ratsukko palasi Saksaan, Jonny Hilberathille.
Tarina jatkuu.
Fakta:
Denzel
(Don Frederico – Wonderland)
Kouluratsastuksen hallimestari vuosina 2015, 2018, 2019, 2020
Kouluratsastuksen Suomen mestari vuonna 2016.
SM-hopeamitalisti vuosina 2017 ja 2022.
Artikkelisarja on tehty yhteistyössä Hevosurheilun kanssa, kirjoittaja Leena Alerini. Osat 2 ja 3 julkaistaan 13.3. ja 29.3.
Hevoset-messut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa 6.-7.4.2024. Vuoden teema messuilla OLIPA KERRAN HEVONEN – matka kilpakentiltä eläkeikäiseksi.