#Kimpassa-tarina: "Tallista ja yhteisöstä muodostui hiljalleen oma turvapaikkani, jossa rakastin viettää aikaa"

Uutinen  28.02.2020

Hevoset2020-messuilla ollaan #Kimpassa – etsitään ja löydetään henkistä voimaa hevosharrastuksesta ja -alalta. Tässä erään harrastajan tarina. 

Olen tällä hetkellä 18-vuotias nuori ja minulla on todettu masennus, ahdistuneisuushäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Yläkouluikäisenä kärsin paljonkin niin mielenterveydenhäiriöistä kuin kiusaamisesta. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni takia olin hyvin ujo ja sisäänpäin kääntynyt, joten olin ”helppo” kohde koulussa. Kiusattuna oleminen oli kaikin tavoin raskasta ja todellakin jätti jälkensä minuun.

Onnekseni seiskaluokan aikana uskaltauduin ilmoittautumaan lähitallille ensin kepparikerhoon, jonka kautta päädyin erään ponin hoitajaksi. Pikkuhiljaa sain tallilta ystäviä ja tunsin oloni tervetulleeksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Tuota samaista ponia alkoi minun lisäkseni hoitaa toinen tyttö, joka itse asiassa on tälläkin hetkellä hyvä ystäväni. Myös pitkäaikaisimmat, läheisimmät ja parhaat ystäväni olen saanut tallilta. Siitä tallista ja yhteisöstä muodostui hiljalleen oma turvapaikkani, jossa rakastin viettää aikaa.

Myös hevosilla on ollut ja yhä on suuri rooli mielenterveyteni hyvinvointiin. Hevosia hoitaessa ja rapsuteltaessa saan aina ajatukseni muualle ja voinkin täysin sydämin sanoa, että turpaterapia on parasta terapiaa!

Tuolta samalta tallilta löysin myös aivan ihanan ihmisen, josta tuli minulle lähes isosiskon kaltainen henkilö, joka on yhä elämässäni ja hänelle olen suunnattoman kiitollinen, sillä hän mahdollisti ja mahdollistaa yhä rakkaan hevosharrastukseni jatkumisen aina tähän päivään saakka.

Hyvinkin vaikeita aikoja kokeneena voin sanoa, että hevoset, koko talliyhteisö ja itse hevosharrastus ovat ehdottomasti olleet henkilökohtainen pelastukseni.